Kotimatka sun muuta

Jau! Eilen oli perjantai ja tänään on lauantai eikun siis onkin jo sunnuntai. Hämmentävän nopeesti meni taas viikonloppu. Kyllä. Perjantaina töistä päästyäni Liisa tuli hakee mut ja suunnattiin kohti Ruoholahtea. Illan tarkotuksena oli pitää semisti hauskaa mukavassa porukassa. Söimme mm. pähkinöitä ja Liisa näppäränä tyttönä teki kortit juomapeliin (peliä pelattiin luonnollisesti mehukatilla) koska oikeita ei ollut.














Yhden, toisen jos kolmannen tai neljännenkin tapahtuman jälkeen olimme valmiit siirtymään kotimatkaosuuteen. Matkaa oli siis 1,2 km. Seuraavassa on hienoja valokuvia illasta sekä videokuvaa matkasta. Älkää kysykö, emme todella tiedä mitä näissä tapahtuu. Liisa muistaa, muttei tiedä. Matka kesti yllättävän kauan noin pieneksi matkaksi ja oli varsin tapahtumarikas. Päätettiin Liisan kanssa ettei aiota enää matkustaa mitenkään muuten kun ostoskärryillä. Miten niitä muuten on jokapaikassa? Pakkohan niissä on sitten vierailla, mutta täytyy varoa salamatkustajia.














Lauantaiaamu: Ai että oli mukava herätä Liisan veljen pinkiltä sohvalta aurinkoiseen aamuun. Menin vessaan ja mikäs sen ihanampaa kun huomata eteisessä, että Liisan koira Eetu (kyllä, minä tiedän että se oli Eetu) oli paskonu mun uudelle paidalle. Jumalauta!! Niinkun että miksi? Kämpässä on pinta-alaa vaikka miten paljon, mutta juuri minun paidalle on paskottava!!! Meillä on Eetun kanssa ollut vähän erimielisyyksiä. Tavallaan vihasin häntä. (mutta paljastuikin, että Liisa on manipuloinut Eetua ja kertonut hänelle ilkeitä valheita minusta.) Kotimatkalla Eetu kuitenki teki aloitteen ja otti kädestäni kiinni. Ekaks vähän hämmennyin näin suorasta toiminnasta, mut sit tajusin, että hän yrittää vaan solmia sovintoa. Ei millään pahalla mutta Eetu on kuitenkin vähän kehitysvammanen. Tai jos rehellisiä ollaan aika paljonkin kehitysvammanen. Ei se ihan normaali koira ole. Ennen kotiin lähtöä, katsoimme MTVltä My super sweet 16 maratonia tuntikausia. Herää vaan kysymys , että missä olivat minun 16 vee bileet? tai missä mun synttärilahja-auto tai miksei kukaan vieny mua Pariisiin shoppaa mekkoa. Oon ehkä vähän katkera tästä. Se ruususeremonia, missä valitaan ketkä saa kutsun bileisiin, vaikutti myös mahtavalta idealta. Paikalla olivat Liisan kaikki sisarukset sekä minä.

Lauantaina töissä oli kauheaa. Olo oli kumman väsynyt, outoa. Musta on ihan ookoo jos tiputtaa kaikki lasit lattialle. Eikös ne sirpaleet tuo onnea? Liisa oli kaverillaan ja sai kun saikin kyydin onneksi kotiin, vaikkakin ihan törkeän myöhään. Se ei kuitenkaan haitannut. Olimme sopineet, että pidämme jo legendaksi muodostuneet kattilaboolibileet! Laitamme siis kattilaan limuja ja mehuja, ei missään tapauksessa alkoholia. Ystävämme Milla tuli kanssamme juhlistamaan kattilan öö no vaikka kauneutta. Koska kattilaboolista saa yllättävän paljon virtaa (johtuen mehujen sokereista)päätettiin vielä lähtee porukalla iltalenkille. Oli kyllä ikävää katsoa kuinka ihmiset olivat juoneet itsensä humalaan ja yrittivät baariin vielä pikkutunneilla. Kotimatkalla lenkiltä autoimme vanhan miehen kotiinsa ja annoimme iäkkäälle rouvalle tekohengitystä ennen ambulanssin saapumista. Pelastimme hänen henkensä. Aika ihanaa olla näin auttavaista porukkaa! Tavallaan ollaan siis sankareita.

Laitetaan tähän loppuun vielä vähän lenkkikuvia. Kyllä hiki virtasi.





>

-veera-